Paluu Madridista ja alkuviikko

Kun vihdoin pääsin kotiin puolen yön aikaan Sunnuntaina, kaikki kolleegani ja uudet ystäväni tulivat halaamaan ja kyselemään miten matka meni. Kertoivat myös miten innoissaan he olivat saadessaan minut takaisin. Siitä nousi hymy huulille. Melkein heti sänkyyn ja nukkumaan, sillä työt odottivat taas heti maanantaiaamuna. Maanantaina staffipalaverissa kävimme läpi viikon työt ja kävi ilmi, että loppuviikosta on tulossa iso ranskalainen opiskelijaryhmä majoittumaan hostelliimme. Kävi myös ilmi, että minua tarvitaan entistä enemmän iltaisin keittiössä, sillä kokkimme Chung on aloittanut salsa-kurssit, eikä täten pysty joka ilta tekemään ruokaa. Hän luottaa meistä eniten keittiössä minuun. On niistä Ramsayn ja Oliverin kokkiohjelmista jotain hyötyä näköjään ollut hah. Ainoa huono puoli tässä on se, että minunkin pitäisi kolme kertaa viikossa olla illallisaikaan futsalharjoituksissa.

Auringonlaskun aikaan kävimme maanantaina vihdoin myös tässä suomalaisesta puusta tehdyssä varsin uudessa maailman suurimmassa puunähtävyydessä Las Setasissa. Näkymät olivat uskomattomat. Olo oli varmaankin samanlainen kun Rosella Titanicin etupäässä silmät kiinni kun Jack häntä siellä kannatteli ja uskotteli, että Rose lentää.

Tänään työpäivään kuuluu asiakkaiden viihdyttämisen lisäksi matka kohti jokirantaa, jossa menemme maistamaan Sevillan parhaita churroja ja suklaakastiketta työntekijöiden ja vieraiden kanssa. Myös ennen illan treenejä Chung lupasi hieroa minun jumiutuneita jalkoja, koska kokin lisäksi hän on myös valtuutettu hieroja. Aika kuluu kamalan nopeasti ja pelottaa, että tämä uskomaton matka on jo pian ohi. Tässä kaikki tällä erää. Kuullaan.