Paluu Madridista ja alkuviikko

Kun vihdoin pääsin kotiin puolen yön aikaan Sunnuntaina, kaikki kolleegani ja uudet ystäväni tulivat halaamaan ja kyselemään miten matka meni. Kertoivat myös miten innoissaan he olivat saadessaan minut takaisin. Siitä nousi hymy huulille. Melkein heti sänkyyn ja nukkumaan, sillä työt odottivat taas heti maanantaiaamuna. Maanantaina staffipalaverissa kävimme läpi viikon työt ja kävi ilmi, että loppuviikosta on tulossa iso ranskalainen opiskelijaryhmä majoittumaan hostelliimme. Kävi myös ilmi, että minua tarvitaan entistä enemmän iltaisin keittiössä, sillä kokkimme Chung on aloittanut salsa-kurssit, eikä täten pysty joka ilta tekemään ruokaa. Hän luottaa meistä eniten keittiössä minuun. On niistä Ramsayn ja Oliverin kokkiohjelmista jotain hyötyä näköjään ollut hah. Ainoa huono puoli tässä on se, että minunkin pitäisi kolme kertaa viikossa olla illallisaikaan futsalharjoituksissa.

Auringonlaskun aikaan kävimme maanantaina vihdoin myös tässä suomalaisesta puusta tehdyssä varsin uudessa maailman suurimmassa puunähtävyydessä Las Setasissa. Näkymät olivat uskomattomat. Olo oli varmaankin samanlainen kun Rosella Titanicin etupäässä silmät kiinni kun Jack häntä siellä kannatteli ja uskotteli, että Rose lentää.

Tänään työpäivään kuuluu asiakkaiden viihdyttämisen lisäksi matka kohti jokirantaa, jossa menemme maistamaan Sevillan parhaita churroja ja suklaakastiketta työntekijöiden ja vieraiden kanssa. Myös ennen illan treenejä Chung lupasi hieroa minun jumiutuneita jalkoja, koska kokin lisäksi hän on myös valtuutettu hieroja. Aika kuluu kamalan nopeasti ja pelottaa, että tämä uskomaton matka on jo pian ohi. Tässä kaikki tällä erää. Kuullaan.

Madrid

Buenos dias! Viikonlopusta taas jokseenkin selvitty ja voi veljet miten mukavaa meillä oli! Oli ihan mahtavaa nähdä jätkiä taas pitkästä pitkästä aikaa. Nyt on naurettu, syöty hyvin, juotu, shoppailtu ja roastattu toisiamme sydäntemme kyllyydestä. Lähdin siis loppuviikosta Madridiin, jossa näin Akun, Jerryn, Ronin ja Vilin. Jerryä jäin odottamaan juna-asemalle, joka on muuten aika helkkarin iso. Asema siis, ei Jerry. Jerry on pieni mies isolla nenällä. En ollut nähnyt häntä puoleen vuoteen, koska hän lähti jo elokuussa Valenciaan vaihtoon. Taksi alle ja kohti Akun kämppää lähelle San Bernandon metro-asemaa.

Juna-asema oli hulppea.

Hotellin kanssa tulikin vähän enemmän vaikeuksia. Löysimme kyllä oven, joka luki kaikkialla, mutta kukaan ei tullut avaamaan alaovea. Hetken ihmettelyn jälkeen joku vanhempi rouvashenkilö kadun toiselta puolelta tuli meidät päästämään sisään. Pienen sähellyksen jälkeen aasialainen neiti lähti näyttämään meille huonettamme. Respasta hotellihuoneeseemme oli se kaksi kilometriä.

Söimme ihan tajuttoman hyvässä argentiinalaisessa tapas-paikassa.

Sunnuntaina olikin vuorossa matkan niin sanottu kohokohta, kun menimme katsomaan Espanjan-liigan ottelua Atletico Madrid vastaan Sevilla (yllätys yllätys). Pelin taso ei silmiä hivellyt, mutta Sevilla pelasi fiksusti ja otti Atletin vahvuudet heti kättellyssä pois. Peli päättyi 0-0. Ottelun jälkeen äkkiä Akun luota hakemaan tavarat ja matka kohti kotia oli valmis alkamaan.

Makalla kohti Estadio Vicente Calderonia.

Alkulämmittelyt käynnissä.

Stadion puolisen tuntia ennen pelin alkua. Stadion oli lopulta täpöten täynnä.

Hyvästien jälkeen siis kohti juna-asemaa, jossa oli hieman vaikeuksia löytää oikea laituri, josta juna lähtisi kohti Sevillaa. Pienten etsimisten jälkeen kuitenkin laituri löytyi. Matkalla kohti junalaituria tapahtui kummia. Näin 195 senttimetriä pitkän herrasmiehen, joka näytti älyttömän tutulta. Tajusin, että edessäni käveli mies jolla oli tilillään Espanjan paidasta maailmanmestaruus ja euroopanmestaruus, sekä seurajoukkueesta Juventuksen paidasta kaksi Italian mestaruutta. Se oli Fernando Llorente, Sevillan ykköshyökkääjä, joka oli tänään ollut pelaamassa Vicente Calderonilla Atleticoa vastaan. Hän oli saanut pienen tällin pelin aikana, joka luultavasti selittää minkä takia hän oli yksin matkalla kohti Sevillaa. Mielenkiintoisinta tässä asiassa oli se, että hän sai aivan rauhassa yksin kävellä juna-asemalla ilman, että kukaan muu kuin minä häntä sen koommin häiritsi.

Käteni hieman tärisi kuvaa otettaessa.

Ylisosiaalisuus, kurkkukipu ja matka Madridiin

Tere tere pitkästä aikaa! Viime postauksesta taitaa olla jo yli viikko. Tässä on kaikenlaista kerennyt tapahtua. Ensin voisin sanoa, että tämä on hieman hankalampaa kirjoittaa kun viimeksi, koska olen puhunut niin paljon englantia ja espanjaa, että olen alkanut ajatellakkin englanniksi. Viimeisen viikon aikana olen ollut enemmän sosiaalinen ja puhunut enemmän englantia, kuin koko aikaisemman elämäni aikana. Loppuviikosta iski kurkkukipu, jonka luulin johtuvan liiallisesta puhumisesta, mutta se taisi olla joku pöpö, joka velloo hostellin työntekijöillä.

Futsaltreenit alkoivat viime viikolla. Ensin ajattelin, että kyllähän siellä nyt on pakko pärjätä, kuitenkin espanjan kolmanneksi korkein sarjataso. Mitä vielä! Luoja miten lahjakkaita nuoria ja vanhempia pelaajia siellä on ja mikä vauhti. Ensi alkuun kielimuurinkaan takia en meinannut pysyä menossa mukana, mutta onneksi Julio-niminen kaveri puhui hyvää englantia ja tulkkasi sen minkä pystyi. Kahden treenin perusteella voin sanoa, että peli on tasokkaampaa kuin Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

Sunnuntai oli kiireinen päivä. Käveltiin Joonatanin kanssa Trianan puolta jokirantaa pitkin noin kolmisen tuntia. Kävimme myös suuressa maailmanpyörässä, joka ei kuitenkaan ole "ihan" kuin London Eye, mutta silti käymisen arvoinen paikka.

Minä ihmeissäni Sevillan yläpuolella.

Illalla olikin kovemmat paikat. Olin nimittäin lupautunut kokkaamaan lihapullia koko hostellin väelle eli noin 20 ihmiselle. Alkukankeuksista selvittyäni Joonatanin ja Chungin avustuksella, niistä tulikin kohtalaisen hyviä, sillä minulta kyseltiin jopa niiden reseptiä. Ja lupasin jo keskiviikkona kokkailla avokadopastaa ennen kuin lähden Madridiin näkemään ystäviäni.

Otimme varman päälle ja uppopaistoimme lihapullat.

Tänään kävimme jo toisen kerran katsomassa Alcazarin palatsia, koska maanantaisin se on ilmainen ja hostellin asiakkaat haluavat lähes aina nähdä sen. Veimme myös vieraamme Alcazar-kierroksen jälkeen istuskelemaan hienoon näköalakahvilaan.

Kaunis iltainen La Catedral.

Tänään ostin myös junaliput Madridiin, koska ystäväni Aku on siellä vaihto-opiskelijana, kaverini Roni otti loman sinne täksi viikoksi, Vili tuli Ronin kanssa samalla lennolla, koska hän menee Albaceteen vaihto-opiskelemaan ensi viikolla ja Jerry tulee Valenciasta, jossa hän on myös vaihdossa. Juna on luotijuna, koska Madridista Sevillaan on matkaa saman verran, kuin Turusta Pietariin ja se on siellä kahdessa ja puolessa tunnissa! Varasin tietysti ikkunapaikan. Palaillaan asiaan ja terveisiä lumiseen Suomeen!

Mundoseguros Triana FS

Viikonlopusta selvitty hienosti. Ensin hyvä uutinen, joka ei sinänsä liity kouluun mitenkään. Huomenna pääsen ensimmäistä kertaa treenaamaan Espanjan Segunda B (Espanjan kolmanneksi korkein sarjataso) joukkueen kanssa. Joukkueen nimi on Mundoseguros Triana FS ja kuten nimestä käy ilmi niin se on Trianan kaupunginosasta. Joukkueesta en muuta tiedä mitään muuta kuin muutaman YouTube-videon verran. Taso saattaa olla vähän jopa tasokkaampaa kuin Suomen Futsal-Liigassa. Huomenna selviää lisää ja katsotaan pysynkö espanjalaisten perässä vai heitetäänkö minut samantien ulos joukkueesta.

Tämä joki minun tulee ylittää päästäkseni hallille.

Viikonloppuna rankan työviikon jälkeen varattiin Joonatanin ja ruotsalaisen Larsin kanssa liput Sevilla FC - Athletic Bilbaon väliseen La Liga-otteluun. Stadion oli lähes täynnä (n. 42 500 katsojaa), tunnelma oli mahtava ja ihmiset elivät pelissä mukana aina katsomossa asti. Peli päättyikin Sevillan 2-0 voittoon, kun ranskalainen Kevin Grameiro teki molemmat maalit.

Meillä oli hyvät paikat pääkatsomon neljänneltä riviltä.

Katsomo alkaa täyttyä ennen pelin alkua.

Sunnuntainakin paiskittiin töitä ja oltiin koko päivä sisällä, koska satoi vettä. Tänään oli aikainen herätys ja tuotiin aamukahvit ja -teet pöytään ja rupateltiin ihmisten kanssa, jonka jälkeen lähdettiin turistipisteelle, jossa kyselimme viikon "vinkit" mihin mennä ja minne pääsee ilmaiseksi minäkin päivänä. Kahden jälkeen oli myös työnantajan ja työntekijöiden välinen lounas-palaveri, jossa syötiin Chungin valmistamia kevätrullia.

Päästiinhän tänään myös käymään maailmankuulussa Alcázarissa, joka on alunperin Maurien linnoitus aina 1300-luvulta asti. Palatsi oli suuri ja ylväs puutarhoineen ja kauniine rakennuksineen. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kuullaan taas!

Taustalla La Catedral.

Töitä ja sirkushuveja

Terveppä terve. Tässä postauksessa kerron vähän mitä meidän työnkuvaan kuuluu täällä Hostellilla ja laitan muutamia kuvia mukavista paikoista missä olen muutaman päivän aikana kerennyt käymään.

Hostellilla on todella monta "volunteeria", jotka tekevät töitä asuakseen ilmaiseksi. Meidän ja heidän työnkuvaan kuuluu paljon samoja asioita: respassa päivystäminen, yleisen siisteyden ylläpito, keittiöapulaisen hommat ja ennenkaikkea asiakaspalvelu ja rupattelu asiakkaiden kanssa. Yksi "volunteereista" on malesialainen kokki, joka tekee joka ilta kaikille hostellin asukkaille ilmaisen aterian. Eilen pääsin vierestä seuraamaan aidon ammattilaisen otteita. Upea tyyppi.

Kansalaisuuksia on erittäin paljon täällä. On ruotsalaisesta aina kolumbialaisiin ja kanadalaisiin, brittejä ja jenkkejä unohtamatta. Kaikki ovat samantyylisiä ihmisiä ja välillä juroa suomalaista hieman jopa kauhistuttaa ihmisten yltiösosiaalisuus.

Asuinhuoneemme on neljän hengen huone, joka on valehtelematta pienempi kuin Itämeren suurimman kokolattiamaton hytit. Toistaiseksi olemme olleet kolmestaan siellä Sivin ja Joonatanin kanssa, mutta huomenna on kuulema tulossa uusi asukki tuohon ristimäämme "hyttiin". Saas nähdä minkälainen kyseinen tyyppi on.

Olen kerennyt lenkkeillä Trianan kaupunginosassa, jossa toivottavasti pääsen myös treenaamaan futsalia (selvinnee lähipäivinä). Kävin myös yksin kävelyllä noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevassa Ramon Sanchez Pijuan-stadionilla, jossa paikallinen Sevilla FC pelaa kotipelinsä. Matka sinne sujui kännykän navigaattorin kanssa, koska hommasin espanjalaisen prepaid-liittymän. Arkkitehtuurista tiedän vähemmän kuin mäyrien seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta sen voin sanoa, että pikkukadut ja varmaan sata vuotta vanhat värikkäät rakennukset ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Mainittakoon vielä, että olen täysin rakastunut espanjalaiseen ruokakulttuuriin ja espanjalaisiin ihmisiin, jotka ovat todella mukavia ja auttavaisia. Palaillaan taas asiaan. Adiós!

Sevilla FC:n fanikauppa.

Paikallisen jalkapallojoukkueen kotistadion.

Upea arkkitehtuuri on tehnyt minuun uskomattoman vaikutuksen.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

No niin. Eilisaamuna vanhempani heittivät minut Helsinki-Vantaalle. Siinä hetkeksi hyvästit ja kohti Amsterdam-välilaskun kautta Sevillaan.

Äiti tuli sisälle asti saattamaan.

Amsterdamissa odottamassa jatkolentoa.

Sevillaan kotiuduttu kaikkien mutkien jälkeen. Lentokentällä ei ollut Spain Internship-tyyppejä vastassa vaikka olivat luvanneet. Puhelimet pois päältä. Otettiin sitten taksi tänne hostellille. Meikäläinen hyvällä lukioespanjallani hablasin meidät perille. Hostellilla ei ollut hajuakaan keitä olemme tai, että olemme tulossa tänne töihin. Siinä hetken jutustelun jälkeen saimme kuitenkin huoneen ja asia luvattiin tänään selvittää ja niinhän se selvitettiinkin. Huomenna pyhien jälkeen pitäisi taas olla astetta viisaampia.

Maukasta espanjalaista Sangriaa.

Eilen käytiin syömässä pitkän reissaamisen jälkeen todella halvassa meksikolaisessa ravintolassa. Hintataso on muutenkin reippaasti halvempi kuin Suomessa. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Englantia täällä ei juurikaan missään puhuta, mikä on sinäänsä hyvä asia, että täytyy oppia puhumaan espanjaa.

Sevillassa on vielä jouluvalot.

Tänään kun herättiin niin lähdettiin samantien kiertelemään kartan kanssa Sevillaa. Tarkoituksena oli löytää paikka mistä löytyisi ainakin churroja ja Serranon kinkkua. Ja niitähän löytyi.

Leikkeleitä ja juustoa.

Nam nam.

Käytiin myös katsomassa jokea ja siltaa, joka johdattaa meidät Trianan kaupunginosaan. Myös paikallista härkätaisteluareenaa kävimme katsomassa. Tiesittekö muuten, että härkätaistelu on lähtöisin Sevillasta? Tänään illalla olisi myös parikymmentä kilometriä keskustasta paikalliskamppailu jalkapallossa kun Sevilla ja Betis iskevät yhteen Copa del Reyssä. Voi olla, että mennään haistelemaan stadionille tunnelmia.

Guadalquivir-joki.

Härkätaisteluareena joen vieressä.

Futsalista vielä sen verran, että vaihdoin kuulumisia eilen Panun vanhan joukkuekaverin kanssa ja sanoi, että palaa muutaman päivän päästä asiaan. Hasta luego siihen asti!

Blogineitsyys

No terve! Tästä lähtee meikäläisen blogineitsyys. Eli olen Niko, 24-vuotias pojankoltiainen Suomen kauneimmasta kaupungista Turusta. Aloitin kirjoittelemaan koulun puolesta tätä, mutta kun kerroin tästä tädilleni (joka kehitti blogilleni myös nimen) niin hänhän riemastui ja auttoi minua laittamaan tämän alkuunsa ja nyt on kaikki pelit ja pensselit. Vasemmalla esittelytekstit ja instagram-profiilit sun muuta kivaa pientä. Olen myös kuullut, että jotkut tekevät tätä elääkseen, joten kaikki rahoittajat ja firmat ja mainokset ottakkee yhteyttä niin minä mainostan teitä pientä kivaa rahasummaa vastaan. Tiedä sitten tuleeko minusta maailmankuulu bloggari tai bloggaaja mikä lie. Jotkut myös sanovat, että tämä on terapeuttista, siitä en tiedä, mutta katsellaan ja haistellaan.

Olen huomenna lähdössä aamulla kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä matkan pitäisi jatkua Amsterdamin kautta Andalusian pääkaupunki Sevillaan. Mitäkö Sevillassa? No minäpä kerron. Olen toisen vuoden opiskelija Turun Ammatti-instituutissa ylioppilaspohjaisella luokalla. Valmistuessani (itse asiassa tämän reissun jälkeen) minusta tulee taloushallintomerkonomi, joka kuulostaan englanniksi paljon siistimmältä: financial Management Diploma in Business Administration. Sevillaan lähden toiseen työharjoitteluun tai työssäoppimiseen kuten se nykyään on tapana sanoa. Hostel One Sevilla Centro on paikan nimi mihin huomenna kotiudun asumaan sekä työskentelemään. Työnkuvastani en vielä tiedä tarkemmin, mutta odotan sitä kuin kani porkkanaa.

Espanjankielentaitoni on noin nätisti sanottu kehnohko. Lukiossa pari kurssia suoritin, mutta siitä nyt on aikaa. Espanjassa olen käynyt Barcelonassa ja Madridissa jos Kanariansaaria ei lasketa mukaan. Sevilla on lukemani ja kuulemani mukaan kuitenkin erittäin hieno ja sykähdyttävä kaupunki kauniine arkkitehtuureineen.

Vapaa-aikani Suomessa kuluu matkatessa Somerolle pelaamassa futsalia. Kaikille ketkä eivät tiedä mitä on futsal, niin se on taktisesti kuin koripallo, kenttä on kuin käsipallossa ja muuten aikalailla niin kuin jalkapalloa. Pelaan sitä SM-sarjassa Someron Voiman joukkueessa (joulutauolla sarjakärjessä). Hyvä kaverini Panu Autio, joka on futsalmaajoukkueen kapteeni, ensimmäinen pohjoismaalainen futsalammattilainen ja Suomen kaikkien aikojen paras maalintekijä maajoukkueessa. Tiesin hänellä olevan kontakteja Espanjaan, koska pelasi kaksi vuotta siellä ammatikseen. Hän antoi vanhan joukkuekaverinsa yhteystiedot ja hänen kanssaan pitäisi keskustella pääsisikö johonkin espanjalaisseuraan treenaamaan kahdeksi kuukaudeksi. Esimerkkinä voisi olla vähän kuin thaimaalainen menisi pelaamaan Suomeen jääkiekkoa. Työkokemus kuitenkin matkan ykkösprioriteettina. Toivottavasti se siis työn puolesta onnistuisi ja pääsisi imemään lisää tietoa futsalista maailman kärkimaasta.

Se olisi enää vajaa 12 tuntia lähtöön. Palataan asiaan Sevillassa. Adiós!

Matkalaukku kiinnilaittamista vaille valmis. Painoa yli 20 kilogrammaa.