Madrid

Buenos dias! Viikonlopusta taas jokseenkin selvitty ja voi veljet miten mukavaa meillä oli! Oli ihan mahtavaa nähdä jätkiä taas pitkästä pitkästä aikaa. Nyt on naurettu, syöty hyvin, juotu, shoppailtu ja roastattu toisiamme sydäntemme kyllyydestä. Lähdin siis loppuviikosta Madridiin, jossa näin Akun, Jerryn, Ronin ja Vilin. Jerryä jäin odottamaan juna-asemalle, joka on muuten aika helkkarin iso. Asema siis, ei Jerry. Jerry on pieni mies isolla nenällä. En ollut nähnyt häntä puoleen vuoteen, koska hän lähti jo elokuussa Valenciaan vaihtoon. Taksi alle ja kohti Akun kämppää lähelle San Bernandon metro-asemaa.

Juna-asema oli hulppea.

Hotellin kanssa tulikin vähän enemmän vaikeuksia. Löysimme kyllä oven, joka luki kaikkialla, mutta kukaan ei tullut avaamaan alaovea. Hetken ihmettelyn jälkeen joku vanhempi rouvashenkilö kadun toiselta puolelta tuli meidät päästämään sisään. Pienen sähellyksen jälkeen aasialainen neiti lähti näyttämään meille huonettamme. Respasta hotellihuoneeseemme oli se kaksi kilometriä.

Söimme ihan tajuttoman hyvässä argentiinalaisessa tapas-paikassa.

Sunnuntaina olikin vuorossa matkan niin sanottu kohokohta, kun menimme katsomaan Espanjan-liigan ottelua Atletico Madrid vastaan Sevilla (yllätys yllätys). Pelin taso ei silmiä hivellyt, mutta Sevilla pelasi fiksusti ja otti Atletin vahvuudet heti kättellyssä pois. Peli päättyi 0-0. Ottelun jälkeen äkkiä Akun luota hakemaan tavarat ja matka kohti kotia oli valmis alkamaan.

Makalla kohti Estadio Vicente Calderonia.

Alkulämmittelyt käynnissä.

Stadion puolisen tuntia ennen pelin alkua. Stadion oli lopulta täpöten täynnä.

Hyvästien jälkeen siis kohti juna-asemaa, jossa oli hieman vaikeuksia löytää oikea laituri, josta juna lähtisi kohti Sevillaa. Pienten etsimisten jälkeen kuitenkin laituri löytyi. Matkalla kohti junalaituria tapahtui kummia. Näin 195 senttimetriä pitkän herrasmiehen, joka näytti älyttömän tutulta. Tajusin, että edessäni käveli mies jolla oli tilillään Espanjan paidasta maailmanmestaruus ja euroopanmestaruus, sekä seurajoukkueesta Juventuksen paidasta kaksi Italian mestaruutta. Se oli Fernando Llorente, Sevillan ykköshyökkääjä, joka oli tänään ollut pelaamassa Vicente Calderonilla Atleticoa vastaan. Hän oli saanut pienen tällin pelin aikana, joka luultavasti selittää minkä takia hän oli yksin matkalla kohti Sevillaa. Mielenkiintoisinta tässä asiassa oli se, että hän sai aivan rauhassa yksin kävellä juna-asemalla ilman, että kukaan muu kuin minä häntä sen koommin häiritsi.

Käteni hieman tärisi kuvaa otettaessa.