Perhettä ja karnevaaleja

No niin rakkaat karvakuonot ja muut nisäkkäät. Siitä on taas tovi vierähtänyt kun viimeksi kirjoittelin. Pahoittelut siitä. Yksinkertaisesti runosuoni ei liiemmin ole sykkinyt Mäkisen pojalla ja on ollut jos jonkinlaista muutakin kiirettä töissä ja muutenkin. Kaikenlaista on kerennyt tapahtua tässä ajassa. Isä ja äiti kävivät, tuli käytyä Cadizin karnevaaleilla ja on tullut myös nyt nähtyä yksi Betisin jalkapallo-ottelu.

Vanhempani saapuivat tasan kaksi viikkoa sitten. Oli upeaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Mukanaan he toivat minulle iloisen mielen lisäksi Jenkki-purukumia, sekä vaihtovaatteita. Heti ensimmäisenä päivänä menimme katsomaan Sevillan toisen jalkapallojoukkueen peliä. Betis - Valencia. Peli päättyi Betisin voittoon.

Äiti ja isä heidän hotellinsa vastaanotolla.

Hostellilla käymässä isän kanssa.

Meillä oli hyvät paikat kolmannelta riviltä.

Matsin jälkeen lähdettiinkin kävelemään kohti keskustaa, jossa käytiin vielä sunnuntai-iltana syömässä tapakset, jonka jälkeen olikin vanhusten nukkumaanmenoaika. Viikon aikana söimme hyvin, kiersimme kaikki tarpeelliset nähtävyydet ja joimme halpoja virvokkeita. Vanhempani rakastivat tätä kaupunkia kuten minäkin. Arkkitehtuuri, terassit, iloiset ihmiset ja kaunis sää olivat vanhempieni mieleen. Alle kaksi viikkoa niin näen heidät taas uudestaan.

Äitin kanssa Plaza de Espanjalla.

La Catedral oli säväyttävä sisäpuolelta.

... Kuten myös ulkopuolelta.

Kun vanhempani seuraavana lauantaina lähtivät, oli minun aikani lähteä Cadiziin. Siellä oli tähän aikaan vuodesta se aika kun ihmiset ympäri Espanjaa kokoontuvat juhlimaan pukeutuneena kuka miksikin hahmoksi kaduille ja kuppiloihin. Cadiz on tästä 1,5 tunnin matkan päässä ja pääsimme sinne Laurelinen kyydillä, joka tuli itseasiassa autolla Ranskasta asti tänne muutama viikko takaperin. Yksi syy tähän matkaan oli nähdä ystäväni Aku, joka tosiaan suorittaa omaa työharjoitteluaan Madridissa. Ja näinhän minä ja hauskaa oli. Cadiz on muuten Euroopan vanhin kaupunki.

Ainoa julkaisukelpoinen kuva Cadizista.

Olen myös alkanut etsiä töitä, koska valmistuminen on myös erittäin lähellä. Pistinkin jo kaksi työhakemusta menemään Fuengirolaan suomalaiseen tilitoimistoon. Toivottavasti tärppää. Alle kaksi viikkoa niin olen takaisin Suomessa. Pelottaa ajatella, että enää yksi viikonloppu jäljellä täällä. Tänään täällä juostaan Sevillan Maraton. Kun se loppuu, ajattelin mennä lenkille, tuskin kuitenkaan ihan samaa matkaa juoksen kun maratoonarit.

Puolenvälin krouvi

Moi! Nyt ollaan laskujeni mukaan aika tarkalleen puolessa välissä tätä seikkailua. Ja huh miten aika on vierähtänyt täällä. Tähän postaukseen kerron vähän hyviä ja huonoja puolia Sevillasta ja mistä asioista yleensä työpäivät koostuvat. Mitään sen erikoisempaa en ole tehnyt töiden lisäksi sitten viime postauksen.

Hyvät puolet Sevillassa:

• Rento ja iloinen ilmapiiri. Ihmiset ovat todella mukavia, aurinkoisia sekä iloisia. Iloisuus tarttuu.
• Hintataso. Etenkin elintarvikkeet ovat huomattavasti halvempia täällä. Myös erittäin hyviä punaviinejä saa huomattavasti edullisempaan hintaan kuin Suomesta.
• Sää. Tammikuu takana ja keskimäärin päivisin on ollut noin 16 astetta lämmintä.
• Arkkitehtuuri. Uskomattoman hienoja vanhoja rakennuksia pienillä kutkuttavilla kujilla.

Huonot (tai vähemmän hyvät) puolet:

• Päivärytmi. Vaikka tähänkin on tottunut, että päivällistä syödään aina yhdeksän jälkeen niin minulle sopinee ehkä kuitenkin paremmin suomalainen rytmi.
• Liikenne. On ihme jos kolareilta voidaan välttyä.
• Järjestelmällisyys. Asiat hoidetaan vähän niin ja näin. Vaikka mainitsin hyvissä puolissa rennon ilmapiirin niin kyllä välillä ottaa päähän, kun asioita ei hoideta 100 %.

Työpäivät vaihtelevat päivittäin runsaasti. Joskus autetaan kokkailussa, joskus pidetään turistikierroksia iltapäivällä vieraille. Yleensä kuitenkin aamulla herätessään mennään alakertaan kuulemaan millainen päivä on tulossa. Normaalisti olen aamuisin respassa laskuttamassa asiakkaita, kun he chekkaavat itsensä sisään. Myös check-out tapahtuu aina aamuisin. Minulla on illat usein vapaat, jotta pääsen harrastamaan futsalia mahdollisimman paljon.

Yllä kuva Unicef:in hyväntekeväisyysottelusta, jossa yksi maailman parhaista futsaljoukkueista saapui Madridista pelaamaan Trianaan. Inter Movistar, 10-kertainen Espanjan mestari ja 3-kertainen Uefa Cup-voittaja kohtasi Triana FS:än. Itse en valitettavasti pelannut, koska pelioikeuteni ovat vielä Somerolla eikä niitä ollut järkevää siirtää kahden kuukauden takia tänne.

Ja loppuun vielä ilouutinen! Äiti ja isä saapuvat sunnuntaina tänne ja viettävät melkeinpä viikon täällä Andaluciassa. Heidän hotellinsa on myös aivan nurkan takana mikä on mahtavaa! Hyvää helmikuun alkua kaikille ja halataan kun tavataan!