All good things come to an end

Kuten Nelly Furtadokin lauloi kymmenisen vuotta sitten: "Why do all good things come to an end?". Eli miksi? Olen nyt jo melkein viikon ajan ollut kotona ja olo on tyhjä. Edes puolikasta ruisleipää tai tölkillistä rasvatonta maitoa en ole vielä nauttinut. Tämän tekstin pyrin pitämään lyhyenä, koska runosuoni ei ole sykkinyt kuten Tommy Tabermannilla aikoinaan. Niin ja kerkesinhän mä tehä Andalucialaista perinnetapasta kotonakin jo. Eli pinaattia kikherneillä.

Viime hetkistä jäi mieleen:

• Kaunis Portugalin eteläinen Faron kaupunki, jossa kävimme. Hyvää ruokaa, ei paljon ihmisiä, erikoinen kieli.
  
  
  
  
  
  
  

• Miten jätkät hyvästeli mut viimeisissä treeneissä (pidin myös kiitospuheen heille espanjaksi).

Kävin toisinaan treenien jälkeen syömässä. Tässä 100 % Iberian kinkkua.

Gracias mi amigos.

Kuten sanoin niin pää on aika tyhjä nyt. Pistetään tähän loppuun vielä kuitenkin kaikille, ketkä kiitokset ansaitsevat tästä matkasta.

Thank you alll my co-workers in the hostel. You started to feel like family to me. I will never forget you.

Kiitos kaikille Turun Ammatti-instituutissa etenkin Marille. Kiitos myös EU-rahastoille ja Spain Internshipeille, jotka teitte tärkeää Claude Makelelemaista työtä tämän matkan taustalla.

Suurin kiitos kuitenkin isä ja äiti. Olette aina siinä, kuuntelette ja autatte ja haluatte mulle vaan kaikkea parasta.

Olen puhunut.